HISTORIIKKI
HUOLTOALIUPSEERIT ry

I. PERUSTAMINEN

Ensimmäisen kerran syntyi vakavasti otettavaa keskustelua jo vuosien 1962-63 vaihteessa huoltoaliupseereiden keskuudessa siitä, että heiltä puuttui kokonaan yhteistyöelin. Moni henkilö, joka oli viettänyt koko varusmiespalvelusaikansa Huoltokoulussa ja huoltomiesten parissa, ei pystynyt oikein samaistumaan omiin joukko-osastoihinsa eikä niiden kiltoihin. Mitään yhdyssidettä ei puolustusvoimien huoltotehtävissä palvelleilla ollut vielä olemassa. Toisaalta tarvetta oli muuallakin, sillä kanta- ja varusmiesupseereiden keskuudessa oli säilynyt hyvät suhteet ja kaivattiin yhteistä toimintafoorumia sekä yhteisiä järjestettyjä tapaamisia ja toimintaa.

Vähitellen ajatus oman yhdistyksen perustamisesta heräsi ja alkoi kypsyä ensin pienemmän porukan keskuudessa vähitellen siitä laajentuen. Tarvetta yhdistyksen perustamiselle oli niin Lahden Huoltokoulun piirissä kuin myös Santahaminassa ja Kirkkonummella. Ajatusta yhdistyksen perustamisesta tuettiin myös arvovaltaiselta taholta, sillä myös Huoltokoulun johto oli ajatuksen kannalla ja rohkaisemassa sen toteuttamista. Niinpä sitten kutsuttiin koolle huoltokoulutuksen saaneita sekä reservissä että vakinaisessa palveluksessa olevia aliupseereita Santahaminaan 31.3.1963. Suunnittelutyö ei ollut mennyt hukkaan eikä kokouskutsu kaikunut kuuroille korville, sillä kokoukseen saapui yli 150 huoltoaliupseeria. Yhtään vastustavaa tai epäilevää ääntä ei kuulunut vaan innostusta riitti. Kaikki osanottajat olivat täysin rinnoin perustamisajatuksen takana, joten perustamispäätös voitiin ilman ainoatakaan soraääntä sinetöidä pelkällä nuijan kopautuksella.



II. YHDISTYKSEN ALKUTAIVAL

Yhdistykselle valitun hallituksen ensimmäinen tehtävä oli laatia ja hyväksyttää yhdistykselle toimintasäännöt. Tässä tehtävässä hallitus onnistui kertaheitolla, sillä yleisestihän käy niin, että sääntöehdotus ainakin kerran tulee bumerangina takaisin joitakin ehkä vähäpätöisiäkin korjauksia varten. Hyväksyminen tuli suhteellisen nopeasti, joten sääntöjen puolesta yhdistys oli valmis varsinaisen toiminnan suunnitteluun. Ensimmäiset tehtävät kokonaisuudet käsittivät:

- jäsenhankinnan aloittaminen
- jäsenrekisterin luominen
- tiedotustoiminnan suunnittelu ja aloittaminen
- erilaisten tilaisuuksien järjestäminen jäsenistölle
- yhteistoimintaan pyrkiminen muiden vastaavien järjestöjen kanssa
- yhdistyksen tunnetuksi tekeminen
- edustustehtävät

Toiminta lähtikin liikkeelle varsin nopeasti. Jäsenilmoituksia saapui niin runsaasti, että ensimmäisen toimintavuoden päättyessä jäsenrekisterissä oli useita satoja jäseniä kautta koko maan. Jäsenistön ikärakenne vaihteli 20-50 vuoden välillä. Ilahduttavan paljon ilmoittautuneissa oli nuoria, äskettäin varusmiespalveluksensa suorittaneita reservinaliupseereita.

Jäsenmäärän kasvaessa ja jäsenistön asuinalueiden laajentuessa tuli yhdistyksen hallitukselle pulma miten järjestää tiedotustoiminta niin, että se mahdollisimman hyvin palvelisi jäsenistöä. Aluksi tiedotustoiminnan aikaansaaminen järjestyi yhdessä Huoltokoulun talousaliupseerikurssien kanssa niin, että pystyttiin julkaisemaan kolme kertaa vuodessa ilmestyvä tiedote, joka samalla toimi kyseisen kurssin kurssijulkaisuna. Tästä hyvin alkaneesta tiedotusmallista jouduttiin kuitenkin luopumaan jo kolmen vuoden kuluttua pääesikunnan antamien uusien ohjeiden vuoksi. Yhdistyksen toiminnan kehittämisen kannalta ratkaisu oli valitettava ja tiedotustoiminta piti suunnitella uudelleen. Edellisen kaltaiseen usein julkaistavaan tiedotteeseen ei yhdistyksellä ollut enää varaa, vaan jouduttiin tyytymään kerran vuodessa julkaistavaan tiedotteeseen. Laajalla alueella asuvan jäsenistön saaminen läheisemmän toiminnan piiriin johti siihen, että toimintaorganisaatiota oli kehitettävä uudelta pohjalta. Näistä tarpeista syntyi ajatus alaosastojen perustamisesta. Tavoitteena oli koko valtakunnan kattavan alaosastoverkoston luominen, joka kuitenkin pystyttiin vain osittain toteuttamaan.



III. TOIMINNAN VAKIINTUMINEN

Huoltoaliupseerit ry:n toiminta löysi vähitellen omat toimintatapansa ja vakiinnutti ne vuodesta toiseen jatkuviksi. Vuosikokouksien lisäksi järjestettiin asioiden aina niin vaatiessa muitakin kokouksia. Jo alkuajoista lähtien pidettiin yhteiset kesäpäivät, jotka muodostuivat jäsenistölle merkittäväksi tapahtumaksi. Eri puolilla maata hajallaan olevat huoltoaliupseereiden perheet saattoivat kokoontua yhteen rentoutumaan ja tapaamaan tuttuja. Järjestettiin myös talvipäiviä, useimmiten Santahaminassa tai Kirkkonummella. Järjestelytehtävissä pääyhdistys ja alaosastot vuorottelivat. Näiden tapahtumien järjestämisessä on nimenomaan naistoimikunta ollut se tukijalka, jonka avulla on marssittu pitkään. Lisäksi on järjestetty talvisin pilkkikilpailuja ja kesäisin rannalta ongintakilpailuja.

Vuosien myötä Huoltoaliupseerit ry:n toiminta keskittyi pääosin Santahaminaan, jossa oli käytössä Päällystökerhon rakennus kokouksia ja juhlia varten aina vuoteen 2002 saakka. Myöskin Päällystökerhon sauna oli huoltoaliupseereiden käytössä ja joka kuukauden ensimmäisistä tiistai-illoista tuli vakiovuoro huoltoaliupseereille. Saunan löylyssä oli helppo ratkoa kiperämmätkin ongelmat. Eräs merkittävä taitekohta huoltoaliupseereiden kohdalla oli vuosi 1967, jolloin Huoltokoulutuskeskus siirtyi Santahaminasta Lahteen ja samalla se lamaannutti yhdistyksen toiminnan joksikin aikaa. Myöskin alkuaikojen innostus näytti väsymyksen merkkejä. Tällöin ryhdyttiin alaosastojen aktivoimiseen jakamalla jäsenmaksutuloista rahaa suhteessa siihen mitä alaosastot olivat maksaneet. Päätoimipisteen oltua jonkin aikaa Lahdessa se siirtyi takaisin Santahaminaan. Merkittäväksi ja innostavaksi tekijäksi tässä vaiheessa muodostui naistoimikuntien perustaminen Santahaminaan ja myöhemmin Kirkkonummelle.



IV. HUOLTOALIUPSEERIT RY:N LIPUNHANKINTA

Aloite on päivätty 11.2.1980, jolloin Huoltoaliupseerit ry:n lippuhanke on saanut alkunsa. Aloite osoitettiin lähestyvään seuraavaan vuosikokoukseen ja perusteena todettiin yhdistyksen 20-vuotisjuhlavuosi, jolloin yhdistyksellä olisi oma lippu käytössä. Aloitteen tekijänä oli silloinen yhdistyksen puheenjohtaja Erkki Ekholm. Päätös oman lipun saamiseksi Huoltoaliupseerit ry:lle tehtiin 12.4.1980 Parolan Toimiupseeriyhdistyksen tiloissa pidetyssä vuosikokouksessa ja siinä päätöksessä oli nimenomaan maininta, että lippu ja siihen liittyvät toimenpiteet on tehtävä vuoteen 1983 mennessä. Päätös oli tehty ja ei muuta kuin tuumasta toimeen. Silloiset rahavarat eivät olleet kovinkaan kummoiset, joten päätös aiheutti kovat varojenkeruuhankintaan kohdistuvat toimenpiteet kaikissa osastoissa. Lipun kustannukseksi oli arvioitu noin 8000- 10000 markkaa, joka summa piti sisällään myös naulaus-, vihkimis-, ja vuosijuhlatilaisuuden. Varoja ryhdyttiin keräämään jo hyvissä ajoin järjestämällä erilaisia tilaisuuksia ja tapahtumia ja saatiin myös lahjoituksia eri liikelaitoksilta, yhteisöiltä ja jopa yksityishenkilöiltä. Lisäksi päätettiin tehdä 20-vuotisjuhlajulkaisu, johon aiottiin myydä ilmoitustilaa eri yhteisöille ja yrityksille.

Naistoimikunta otti myös asiakseen varojenhankinnan sekä päätti, että he teettävät lipun ja luovuttavat sen Huoltoaliupseereille 20-vuotisjuhlissa. Naistoimikunnan silloisena puheenjohtajana oli Kyllikki Ekholm. Asiakirjassa, joka on päivätty 24.11.1982 kerrotaan, että eräskin naisten järjestämä kirpputori tuotti puhdasta voittoa 2300 markkaa ja saman tiedotteen mukaan lähetettiin jokaiselle jäsenelle vielä kaksi ilmoitushankintasopimusta, jolla toivottiin saatavan ilmoitusmarkkoja juhlien järjestelykustannuksiin. Lippurahat oli jo koossa, mutta rahaa tarvittiin vielä historiikin julkaisemiseen ja juhlien järjestämiseen. Voitiin todeta, että koko yhdistyksen väki ja naistoimikunta oli ottanut asian omakseen ja ryhtynyt tositoimiin lipun hankkimiseksi yhdistykselle. Lipun suunnittelija löytyi puolustusvoimien omasta väestä, sillä palveluksessa oli majuri Ilppo Voutilainen, jolla oli taiteelliset lahjat ja omasi myös graafikon vaikean alan. Kaikki ei tietenkään voi onnistua kerralla, sillä ensimmäinen luonnos pääesikunnan komento-osaston lausuntakierroksella hylättiin. Toinen lippuluonnos oli jo paljon onnistuneempi, eikä siinä ollut kenenkään muun järjestön käyttämiä tunnuksia. Lippuluonnos oli sini-valkopohjainen rajattuna pystyasennon muurikorkokuviolla ja siniselle pohjaosuudelle oli kuvioitu avain. Voisi näin leikillisesti sanoa, että avain on "jauhokaapin avain". Tämä lippuluonnos käytettiin vielä heraldikko Olof Ericksonin tarkastettavana ja hän piti sitä erittäin onnistuneena.

Naistoimikunta päätti hoitaa asian ja tilasi 3.2.1983 lipun Oy Finlayson Ab:n Finn Marin lipputehtaalta Vantaalta. Samalla kertaa tilattiin ensimmäiset pöytäliput, joita oli kymmenen kappaletta kooltaan 16 x 16 cm. Lippu oli valmiina tehtaalla ja se noudettiin 29.3.1983. Näin oli lippu tavallaan saatu "kotiin". Asekoulu oli toimessa mukana, sillä sen oppilaat tekivät oppilastyönä lipun varret ja kantovyöt. Varsinaiset 20-vuotisjuhlien valmistelut oli aloitettu jo kuukausia aiemmin, koska tilaisuus oli yhdistyksen toiminnassa ainutlaatuinen. Juhlien pitopaikaksi oli valittu Hotelli Kalastajatorppa, jossa hyvän ruuan ja juoman lisäksi oli tarjolla muutakin ohjelmaa koko päiväksi. Koko juhlat kruunasi tietenkin lipunnaulaus. Huoltoaliupseerit ry:llä oli nyt oma lippu ja aktiivista toimintaa 20 vuotta takanapäin.



V. NAISTOIMIKUNNAT

Santahaminan Naistoimikunta on perustettu 1978 ja tuolloin siinä oli jäseniä toista sataa. Jäsenmäärä väheni, kun Kirkkonummelle perustettiin 1992 oma alaosasto. Naistoimikuntien perustaminen oli todella tärkeä piristysruiske koko huoltoaliupseereiden toiminnalle.

Kuin luonnostaan naistoimikunnille lankesi ns. "muonitusala", sillä kaikkinainen leipominen, ruuanlaitto ja tarjoileminen jäi naisten harteille. Vuosittain järjestettiin erilaisia juhlia ja tapahtumia. Oli joulujuhlia, äitienpäiviä, talvi- ja kesätapahtumia sekä kokouksia. Suuremmat yhteiset tapahtumat järjestettiin joko Santahaminassa tai Kirkkonummella. Naisilta hommat sujuivat, sillä vuosien myötä tuoma kokemus auttoi arvioimaan tarvittavat ruoka- ja juomamäärät, joten kukaan ei jäänyt nälkäiseksi tai janoiseksi. Myös ohjelmien järjestäminen lapsille sujui luontevasti naisilta. Naistoimikunnat ovat olleet mukana järjestämässä mm. tansseja ja eri juhlia ja täten ovat olleet merkittävästi mukana keräämässä varoja yhdistykselle. Naistoimikunnat toimivat ja avustavat kaikilla mahdollisilla tavoilla aina siellä missä milloinkin tarvitaan. Myös kirjoitus-, monistus- ja postitustehtävissä naiset ovat olleet apuna, sillä tärkeää on pitää yhteyttä hajallaan eri puolilla maata oleviin jäseniin ja pitää heidät ajan tasalla kokousten ja tapahtumien suhteen. Naisten toiminta puolustusvoimien puitteissa ei rajoitu ainoastaan viihtyvyyden luomiseen vaan heidän tehtäväkenttänsä tuntuu laajenevan jatkuvasti. Myös naisten työn osuus on viime aikoina kasvanut huomattavasti ja heidän työpanostaan on ryhdytty arvostamaan aivan uudella tavalla.

Myös naisten pääsy suorittamaan asepalvelusta on tuonut aivan uusia näkökulmia, vaikka joidenkin mielestä ristiriitaisiakin. Mielenkiinnolla on seurattu naisten selviytymistä niin miehisessä maailmassa. Olihan naiset merkittävissä tehtävissä talvi- ja jatkosodan aikana; muonitus- ja lääkintähuollossa sekä viestintä- ja valvontatehtävissä. Näin rauhanoloissa huoltoaliupseereiden naisjaoston tehtävinä on viihtyvyydestä ja tarjoilusta huolehtiminen ja apuna oleminen siellä missä kulloinkin tarvitaan.



VI. KATSE TULEVAISUUTEEN

Jokaisen yhdistyksen taipaleella on niin ylä- kuin alamäkiäkin. Vaikeudet ovat aina voitettavissa ahkeralla ja suunnitelmallisella työllä. Yhdistyksen toiminnalle on kautta aikojen ollut tärkeää yhteistoimintakykyiset johtokunnat ja ennen kaikkea aktiiviset puheenjohtajat, jotka omalla esimerkillään ovat innostaneet muitakin. Jäsenten taholta kuitenkin odotetaan suurempaa aktiivisuutta yhdistyksen asioihin, sillä kritiikki, vaikka huonokin, on parempi kuin ei kritiikkiä ollenkaan. Monen yhdistyksen kohdalla käy usein ennen pitkään niin, että vain muutamat harvat toimivat aktiivisesti ja suurin osa jäsenjoukosta katselee sivusta ja esittää hiljaista arvostelua.

Viime vuosina on yhdistyksen toiminnalle tuonut taloudellista helpotusta julkaisutoiminta. Vuosikirjoissa, joita yhteistoimin on saatu julkaistua, on esitelty Huoltoaliupseerit ry:n toiminnan lisäksi myös huollon eri aloja. Jokaiselle jäsenelle lähetettävä kirja on ollut muistutus siitä, että Huoltoaliupseerit ry toimii aktiivisesti ja seisoo edelleenkin tukevasti omilla jaloillaan. Näin pitkä ikä kuin Huoltoaliupseerit ry:llä jo on takanapäin aatteellispohjaisena yhdistyksenä, on osoitus sen tarpeellisuudesta ja toiminnan tuloksellisuudesta. Jotta huollon yhtenäisyys henkilötasolla säilyisi mahdollisimman hyvänä on vapaaehtoista maanpuolustustyötä tekevien huollon eri yhdistysten pyrittävä mitä kiinteämpään yhteistyöhön monella käytännön alalla. Pienet voimavarat on syytä keskittää, eikä niitä pidä turhaan hajottaa. Mahdollisuudet yhteistyöhön on monella eri alueella hyvät ilman, että eri toimintamuotojen omaa identiteettiä vaarannettaisiin.

Nykypäivän tilanteesta Huoltoaliupseerit ry:n kohdalla voidaan todeta, että tilanne näyttää valoisalta, sillä johtokunnassa on uusia tuoreita voimia jatkamaan perinteisiä toimintamalleja ja luomaan uusia ideoita.

(Huoltoaliupseerit ry:n historiikin kirjoitti Tuula Liiman Huoltoaliupseerit ry:n 40-vuotisjuhlajulkaisuun 2003.)



VII. VIELÄ HUOLTOALIUPSEERIT RY:N NYKYTILANTEESTA

Vaikka edellä olleesta kirjoituksesta ei ole kulunut kolmea vuotta kauempaa, on tilanne siitä jo hieman muuttunut. Tällä hetkellä Huoltoaliupseerit ry:llä ei ole alaosastoja vaan kaikki jäsenet kuuluvat yhteen ja yhtenäiseen yhdistykseen. Jäseniä Huoltoaliupseerit ry:llä on noin 250, jotka koostuvat kunniajäsenistä, vapaajäsenistä ja suurin osa on vuosijäseniä, jotka maksavat kulloisenkin vuosikokouksessa päätettävän jäsenmaksun. Tänä vuonna jäsenmaksu on vuosijäseniltä 20 euroa.

Huoltoaliupseerit ry julkaisee vuosittain kahta tiedotuslehteä, johon jäsenillä on mahdollisuus kirjoittaa artikkeleita. Tiedotuslehtien lisäksi loppuvuodesta julkaistaan perinteinen vuosikirja. Toimintaa, joka kohdistuu jäsenistölle, on pyritty lisäämään. Tällaista toimintaa ovat talvipäivät, jäsenistön matka kesällä, syyspäivät, pikkujoulut ja tänä vuonna uutena mukaan tullut Santahaminapäivät, joka on monen yhdistyksen yhteinen tapahtuma. Huoltoaliupseerit ry pyrkii myös antamaan jäsenistölle mahdollisuuden harrastaa ammuntaa Santahaminan alueella valvotuissa olosuhteissa esimerkiksi MPKRY:n kautta. Vuoden 2006 vuosikokouksessa ja sitä seuranneessa jatkokokouksessa hyväksyttiin Huoltoaliupseerit ry:n uudet säännöt ja ne lähetettiin hyväksyttäväksi Patentti- ja rekisterihallitukseen. Vastausta säännöistä odotellaan. Vuosikokous 2006 oli sikälikin historiallinen, että ensimmäistä kertaa yhdistyksen johtokuntaan valittiin naisjäsen.

Yhdistyksenä Huoltoaliupseerit ry on pyrkinyt ja pyrkii edelleenkin lisäämään näkyvyyttään ja tunnetuksi tulemistaan. Tästä esimerkkinä voidaan mainita kaksi kertaa vuodessa Santahaminassa oleva kotiutettavien, huollon parissa ansioituneiden, varusmiesten palkitseminen stipendein ja kunniakirjoin. Tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu niin ikää osallistua erilaisiin maanpuolustusaiheisiin tapahtumiin, kuten esimerkiksi paraateihin ja kunniavartioihin.



PALAA EDELLISELLE SIVULLE